So wake me up when all is over, when I'm wiser and older.

Heipsan.

Tässä tää loma menee. Mitään ihmeellisyyksiä en ole tehnyt, ollut kavereiden kanssa ja pitänyt hauskaa, yrittänyt unohtaa. Huomenna mennään käymään Sofian luona riparilla ja perjantaina näen Tiinaa ja loppuviikosta käyn salilla ja syön hyvin ja ensi viikonloppuna mennään kavereiden kanssa Jämsään mökille. Että tällästä lomaa. Ainiin, tärkein unohtui. Nukun univelat pois.

Mutta. Olen mä saanut jotakin aikaan. Ensi viikon keskiviikkona kampaaja ja muutan aika suurestikin mun hiuksia, pituudesta ei lähde muttä väri muuttuu. Hillitysti toki, mutta muuttuu. Laitan blogiin sitten kuvia :)

on kesä ja kärpäsiä ja kaikki hyvin, ei kokonaan mutta joskus mä ehkä voin unohtaa sen kaiken, muistot ja tunteet ja päästää irti.

Go tell your idol that you love them, because I don't have my anymore.

Cory Monteith 11.5.1982-13.7.2013
My hero will always live in my heart. Thank you for all. 

Cory oli yksï mun suosikeista Gleessä ja kyllä, yksi mun idoleista. Kuuntelin (ja kuuntelen vieläkin) sen musiikkia ja järkytys oli aikamoinen, kun aamulla menin Iltalehden nettisivuille ja luin tän uutisen. Ensimmäinen ajatus oli, et tää ei voi olla totta. Samalla heräsi pelko omien lähimmäisten menettämisestä. Julkkisten kuvittelee jotenkin elävän ihan täydellistä elämää eikä niillä olisi mitään ongelmia, vaikka oonkin tiennyt että Corylla oli päihdeongelmia niin kuvittelin et hän ei todellakaa voisi kuolla. Mutta elämässä kaikki ei aina mene niinku toivoisi.
Jos tää tuntuu musta tältä, en voi kuvitellakaan miltä se tuntuu Coryn perheestä ja hänen tyttöystävästään Lea Michelestä. Heidän piti mennä naimisiin kahden viikon kuluttua, ja just kun onnen pitäisi olla ylimmillään tulee tälläinen uutinen, joka murskaa kaiken, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Muistoissa voi elää kaiken uudelleen, mutta se ei korvaa tulevaisuutta. Ei voi elää tulevaa menneessä. On mentävä eteenpäin, hitaasti ja varmasti, mutta siltikään koskaan unohtamatta. On otettava tulevaisuuteen pieni pala mennyttä ja vaalittava sitä. Se vaatii aikaa, voimia, kyyneleitä, siunausta ja ripauksen rukousta, mutta se kannattaa. Mä ainakin rukoilen, että Lea saisi voimia rakentaa maailmansa uudelleen, vaikka yksi elämää kannattelevista pilareista onkin sortunut. Lealla on koko elämä vielä edessään, ja mukanaan aarteista kaunein - rakkaus, joka suojelusenkelinä vartioi taivaasta hänen jokaista askeltaan.


Valot maailmassani ovat juuri hämärtyneet. Maailma on menettänyt yhden parhaista. - Glee-ohjaaja Adam Shankman. 

Matkat ympäri maailmaa ja sen yli

21.6-1.7 2013 Mallorca
5.7-10.7. 2013 Latvia

Kaks viimestä viikkoo on reissattu. Ensin Mallorca, aurinkoo nauruu rakkautta lomaromanssia ystävyyttä hulluutta merta tähtitaivasta tanssia aamuun asti.
Turistirysäksi yllättävän viehättävä. Meri oli lämmintä ja suolaista. Illat tuulisia ja viileitä. Päivät polttavia ja ihania. Yöt täynnä etelän taikaa. Kotimatkan ikävää. Unohtumattomat 10 päivää, tää on hullua.

Riika oli ihana kaupunki ratikoineen. Ratikat vei mun sydämen. Se tunnelma, se tunne, se kutkuttava levottomuus kun mietti et ehtiikö sisään. Shoppailua. Riitaa. Väsymystä. Miljoonakaupunki ja ihanat ruuat.

tää on tälläne kesän levoton pikapostaus. Jos kuvia onnistuis viä lisään nii ois aika täydellistä.


en näköjään onnistu. höh. No parhaimpia tunnelmia voi tutkailla täältä

http://instagram.com/anniinahelena#
eli siis instagram anniinahelena. Seuratkaa jos kiinnostaa!!

Kesän rakkaudella
Anniina xx

Kasvata siivet selkääsi, sinä voit olla enkeli.

Kesän eka viikko on ohi. Ja se oli täydellinen. Kiitos kaikkien uskomattoman tärkeiden ja ihanien ihmisten takia. Kiitos.
Olin isosena Päiväkummussa. En lähtenyt matkaan liput liehuen, vaan pikemminkin vähän sotisovastani luopuneella asenteella. En odottanut mitään, mutta sain sitäkin enemmän. Sain kokea elämän parhaat puolet:
rakkautta
todellista ystävyyttä
kiitosta
hellettä
paljon haleja
uusia ystäviä
kyyneleitä
ikävää
Jumalan sanaa
ikuisia muistoja
naurua
esiintymistä
positiivista palautetta
tärkeitä ihmisiä
rukousta
ikuisia ystäviä.

Ja mikä tärkeintä, opin itsestäni uutta. Opin, että ei tarvitse olla täydellinen riittääkseen. Mä riitän, vaikka useimmiten unohdan, sekoilen ja pilaan kaiken. Mutta koska olen tälläinen, oon ihan hyvä. Mun päämääränä on tuottaa ihmisille ilona ja saada kaikki nauramaan ja olla eräänlaisena Jumalan valona täällä. Ja pikkusten, isosten ja vetäjien perusteella onnistuin tehtävässäni. Eilen illalla oli vika ilta riparilla ja tehtii se perinteinen lappukierros missä jokanen kirjotti jotakin positiivista toisen paperiin. Kun lappuni tuli takas, olin toki osannut odottaa jotakin kivaa sinne, mutta se, miten tunteella ja aidosti viestit oli kirjotettu löi mut ällikällä. Sitä fiilistä ei kukaan pysty kuvaileen. Ja minä, joka en koskaan ole itkenyt riparilla tai joka ei yleensäkään itke helposti julkisesti, aloin itkemään. Koko tilanne, liian vähäinen uni, valtava tunnelataus ja kaikki muu olisi jo varmaan yksin saanut mut itkemään. Mutta vasta mun oman pikkusen laittama palaute sai ekat kyyneleet esiin. Se tiivisti koko tilanteen ja mursi padon ja mä annoin kerrankin tunteideni näkyä aidosti, mitään piilottelematta. Se sai mut oikeesti tunteen et mä onnistuin tässä. Mä onnistuin välittää sitä iloa ja valoa ja rakkautta ympärilleni.

"Maailman paras isonen! Kivoja juttuja ja hauska ja ilonen ja paras!"
tää ei ehkä teistä vaikuta mitenkään hirveen erikoiselta, mut mulle tää oli kaiken huippu.

Edelleen on iha järkky ikävä kaikkia. Mut niinku eilen sanottii, ei tää oo minkään loppu vaan kaiken alku.

Pus!

http://www.youtube.com/watch?v=Cdk7H6ipgbo

Aurinko paistaa

Lämmin, ihana päivä.

ps. Tässä meidän koulun musavideo, kelpaa kattella.
http://www.youtube.com/watch?v=3iuzgv-2U_4

Väsyttää.

Kello on 8.37 ja mä istun perheen toimistohuoneella, koska kotona asennetaan ilmastointia eikä siellä voi olla metelin takia. Koulu alkaa vasta 10.50 joten tapetaan aikaa tapetaan aikaa.

Mulle kuuluu ihan hyvää. Kouluvuosi vetelee viimeisiään ja enää yks koe edessä sitten se on ohi. Eka lukiovuosi.
Kaikki naurut,
turhat oppitunnit,
vaikeet aamut,
väsyneet jutut,
ruokalakeskustelut,
hullut hetket,
leffan ediointi,
kahviot,
koeviikon mäkkireissut,
näyttämötyön kurssi,
se kun sain kaikki nauramaan,
ihanat ystävät,
tää on se mitä mä muistan tästä vuodesta.

Ja kesä. Lämmintä järvivettä, aurinko, kesän ekat jätskit, rusketusrajat, aamukahvia puistossa, lentopalloa pelaavat pojat Rosendahlin rannalla. Tätä mä odotan.

nyt mä taidan lähtee pyörällä hakeen kahvia Coffee Housesta.

Love is the only way

Love is the only way, it is the only truth. 

Ihanaa kevättä kaikille! :)